ALKUSTOORI

Heippa!

Miltä teistä on tuntunut, kun ootte saaneet kuulla jotain todella ihanaa ja kauan odotettua? Jep, samalta tuntui alkukesästä 2015, kun sain tietää tulleeni valituksi opiskelijaksi unelmieni alalle! Se mahtava tunne, kun tajuat vihdoin monen ja monen vuoden jälkeen pääseväsi opiskelemaan juurikin sitä ammattia, mistä oot koko pienen prinsessaikäsi pikku hiljaa haaveillut. Ainiin pikku hiljaa? Joo, oon tykännyt hiusten kanssa pläräämisestä niin kauan, kun vaan jaksan muistaa, mutta oon mä halunnut tulla moneksi muuksikin.

Alakoulussa P-K:n ammatti taisi olla aina päällimmäisenä mielessä, iih ihanaa hiuksia - Jasmin 8v. Miltei jokaisena yläasteen lukuvuotena ajattelin montaa eri ammattia ja asiaa, mitä haluaisi sitten isona tehdä. Yhdeksännellä luokalla olin jo muutamat hiukset leikellyt, pääasiassa perheenjäsenten ja silloisen poikaystäväni hiukset oli pakko päästä leikkaamaan itse. Kun vuodet alkoi mennä eteenpäin, lukio saatu päätökseen, olin päässyt toteuttamaan jo noin parille kymmenelle kaverille ja tutulle hiustenleikkuita epäsäännöllisen säännöllisesti. Taas mentiin hetki ajassa eteenpäin ja kihlattuni kanssa muutettiin yhteiseen kotiin. Tätä ennen olin pääasiassa käynyt kavereilla kotona leikkaamassa ja välillä myös värjäämässä heidän hiuksia, mutta muuton jälkeen sain kotona omassa pikku huoneessa tehdä harjoituksia niin paljon, kun jaksoi ja leikattavaa riitti. Puskaradion kautta sain aina uusia kasvoja itselleni parturiin "asiakkaiksi" ja pikku hiljaa nuo kuolleet keratiinitikut veivät mun sydämen. Se oli todellakin terapeuttista saada toteuttaa jonkun toisen ihmisen päähän jotain, minkä oot ihan itse saanut aikaan! Ei mulla montaa kertaa ole - alkuaikoja lukuunottamatta - että olisin edes tehnyt mitään huomattavan isoja leikkausvirheitä. Se oli yksi syy, mikä auttoi kasvattamaan kiinnostusta alaan syvemmin.

Mun tekemä kone- ja saksileikkaus avomiehelle, syksy -15.

Tajusin, että tätä mä haluan tehdä aina. Vaikka ihan maailman tappiin asti. Mä oon luonteeltani aika kärsimätön, mutta vaikka hiustenleikkaus ja -laitto ei aina olekaan nopeaa hommaa, on se varmaan ainut asia missä ei tarvitse koskaan miettiä hermojen menettämistä ajan kanssa. Kun jostain on tarpeeksi kiinnostunut ja täysillä mukana jutussa, niinkun tässä kohtaa nyt mä oon ihan uppoutunut niihin satoihin tuhansiin hiuksiin ihmisen päässä, sitä jaksaa tehdä miten paljon vaan.

Mä olen siis Jasmin. Pirkanmaalta kotoisin oleva parturi-kampaaja opiskelija Tampereen Seudun Ammattioppilaitoksesta, aikuiskoulutuspuolelta. Tuli varmaan jo aika selväksi, mutta mä rakastan hiuksia ja kaikkea niihin liittyvää. Ja sitten mä rakastan mun perhettä, avopuolisoo ja pientä poikaa. Tulevaisuudessa, koulun jälkeen tulen toivottavasti toimimaan itsenäisenä yrittäjänä jossakin omassa pikku kampaamossani. Tämä blogi kertoo mun etenemisestä alalla ja taitojen karttumisesta ainakin seuraavan parin vuoden ajan. Seuratkaa ihmeessä!

- J