Ihan ensimmäiseksi voin näin loppujen lopuksi, kaiken kunnialla loppuun asti suorittaneena kertoa,
että oli todella pelottavaa mennä vasta neljän kuukauden opintojen jälkeen oikeaan kampaamoon "töihin"! Parturi-kampaaja kouluun hakiessa tiesin kyllä, että jossain vaiheessa mentäisiin työssäoppimaan, mutta että se tulisi näin pian ja vielä kerralla kaksi viikkoa, oli aikamoinen shokki.
Mutta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Omasta mielestäni ja työssäoppimispaikan ohjaajani, kampaamon omistajan, mukaan suoriuduin tästä koetuksesta hyvin. Jännittävin osuus työssäoppimisessa oli se, kun en joka kerralla tiennyt etukäteen millaisia asiakastöitä tekisin. Tiesin kyllä, että onko kyseessä värjäys vai leikkaus, mutta sen enempää en. Näin varmasti usein on oikeassakin pa-ka:n työssä ja se tulee olemaan se, mikä on tärkeää osata ja opetella tulevaisuutta ajatellen. Koskaan ei tiedä varmaksi, millainen asiakas siihen penkkiin kapan alle istuu, vaan mennään tilanteen mukaan.
Minulle - ja monelle muulle luokkakaverille - toinen shokeeraava ajatus oli miesten hiustenleikkaus, siis lyhyt, koneella leikattava hius. Me hädin tuskin koskettiinkaan hiustenleikkauskoneisiin ennen työssäoppimisjaksoa ja vaikka itse olen kavereideni hiuksia koneella leikannut monia kymmeniä kertoja kotona, oli ajatus "oikeasta" lyhythiuksisesta asiakkaasta hitusen jännittynyt. Yhden lyhyen miestenhiustenleikkauksen tuon kahden viikon aikana sain tehdä ja se onnistui kaiken stressaamisen jälkeen ihan hyvin.
Oli aivan mielettömän mahtavaa, että kampaamon omistaja ehti tosi hyvin auttamaan ja neuvojaan mua omien asiakkaidensa ohella. Sain häneltä hyviä vinkkejä, mitkä on helpottaneet varsinkin miesten hiustenleikkaamista paljon. Opin käyttämään ohennus/muotoilusaksia eri tavoin ja jo vähän näkemään leikkauksessa virheitä, joita asiakas ei näe, mutta mitkä kampaaja huomaa. Lopputuloksestakin tulee parempi, kun tajuaa nyt aivan eri tavalla huomata omat virheensä ja pystyy korjaamaan ne. Hyvä tuuri kävi siis työssäoppimispaikan löytämisessä ja valitsemisessa!
Mitä mä sitten oikein tein kaksi viikkoa kampaamossa?
Voisin sanoa, että suurin osa ajasta meni siivoamiseen, tavaroiden järjestämiseen, tuotteiden hinnoitteluun ja yksi kokonainen päivä inventaarion tekemiseen. Enkä valita tästäkään: kaikki työt lattian pesusta permiksen tekemiseen kuuluu pa-ka-yrittäjän arkeen. Myös kampaamon puhelimeen vastailin muutaman kerran, mutta jätin kuitenkin toistaiseksi aikojen varaamisen ohjaajalleni.
Minulla oli omia asiakkaita kahdeksan, jotka tein kokonaan alusta loppuun. Oli värjäystä, raidoitusta, kulmien muotoilua ja -värjäystä, lyhyen hiuksen leikkausta, pitkän hiuksen leikkausta - tasausta ja kerrostusta. Sain myös muotoilla yhden pitkän parran, mitä en ollut koskaan kenellekään tehnyt! Sekin onnistui hyvin, tai ainakin asiakas oli tyytyväinen.
Sitten oli monia monia hiusten pesuja ja föönauksia, joita tein kampaamon omistajan asiakkaille. Esimerkiksi hän levitti värin ja minä pesin, föönasin ja tein kampauksen. Miltei koko ajan sai siis olla työn touhussa! Taisin kymmenisen minuuttia ehtiä vain katselemaan, kun ohjaaja leikkasi yhtä asiakastaan. Katselemisestakin saa kerättyä vinkkejä ja myös opettavaista, kuin itse tekisi.
Noh. Vaikka kauhuskenaariot työssäoppimisesta oli miltei käsinkosketeltavissa, olen ylpeä itsestäni! Ja varsinkin siitä, että ohjaaja kehui mua asiakkailleen. Kaikesta positiivisesta palautteesta saa lisää motivaatiota jatkaa harjoittelemista täysillä eteenpäin. Seuraavaa työssäoppimisjaksoa odotellessa, saa nähdä haluaako sitä enää kysellä toista työssäoppimispaikkaa, kun tämä ensimmäinen oli melkeinpä täydellinen!
Kukaan ei ole seppä syntyessään. ;)
Enkä mä ole seppä muistamaan asioita - kuvia asiakkaista! Yhden kuvan muistin ottaa ja sekin on vaan lopputuloksesta. Tumma pohjaväri, johon tein vaaleita ohuita raitoja. Lähtötilanne oli noin 4 tummuinen tyvi ja 6-7 tummuinen pituus ja latva.
- J
